Kohti Mongoliaa

Irkutsk-Ulan Bator 6.-7.7.

Lähes koko hostellimme oli lähdössä samalla aamuyön junalla kohti Ulan Batoria, jotkut jopa yrittivät vodkan voimalla valvoa junamme lähtöön saakka. Matkustimme taksilla rautatieasemalle halki öisen Irkutskin. Asemalla vertailimme kaikki lippujamme ja paikkojamme ja kuinka kävikään: hostellimme kaksi suomalaista olivat samassa hytissä kanssamme! Juna oli jonkin verran myöhässä ja junaan päästyämme jatkoimme keskeytyneitä yöunia aina puolillepäivin saakka.

Seuraavanakaan yönä ei jäänyt paljon aikaa nukkua, sillä rajan ylitys vei aikaa. Jännitimme miten rajalla suhtauduttaisiin rekisteröimättömiin viisumeihimme. Emme olleet olleet yhdessäkään kaupungissa yli kolmea arkipäivää, joten periaatteessa tarvetta rekisteröintiin ei ollut, mutta emme myöskään halunneet joutua väittelemään asiasta. Loppujen lopuksi tämä ei tuottanut mitään ongelmia, vaan pääsimme onnellisesti lähtemään maasta.

Venäjän puolen raja-asemalla saimme odotella vaikka kuinka kauan. Oli todella kuuma päivä ja pikkuruinen kauppa aseman lähellä täyttyi juotavaa hakevista junamatkustajista. Me päädyimme pelaamaan korttia junan varjossa, kunnes oli aika jatkaa matkaa vain muutama sata metriä Mongolian puolelle. Taas uusi pysähdys ja uusien lomakkeiden täyttely. Papereiden kumma englanti aiheutti hytissämme niin suurta hilpeyttä, että jouduimme lähes hankaluuksiin tulliviranomaisten kanssa. Pimeyden jo laskeuduttua pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa. Olimme Mongoliassa!


Lähdimme Irkutskista auringon noustessa.



Maisemat muuttuivat karummiksi.


Saavuimme Ulan Batorin asemalle aikaisin aamulla, onneksi hostellimme tarjosi ilmaisen kuljetuksen. Ei ollenkaan hullumpaa ottaen huomioon, että maksoimme hostellista vain noin 5 euroa/yö! Hostelli tosin osoittautui ainakin minun makuuni aivan liian täydeksi, meluisaksi ja kaoottiseksi. Lisäksi perille päästyämme selvisi, ettei tekemäämme varausta ollutkaan merkitty mihinkään! Onneksi meille kuitenkin löytyi tilaa koko ajalle, vaikka jouduimmekin jatkuvasti kyselemään missä huoneessa olisimme seuraavan yön.

Ulan Bator ei tarjonnut kovin paljon nähtävää, mutta ilmapiiri kaupungissa oli kiva. Lisäksi löysimme ihanan buffet-ravintolan, jossa sai pilkkahintaan syödä mongolialaisia grilliherkkuja niin paljon kuin vain jaksoi. Toinen löytö oli todella edullinen ulkoiluvaatekauppa, jossa viihdyimme pitkään ostoksia tehden. Onneksi mukaan tarttui lopulta vain kaksi takkia ja pipo.



Temppelikierroksella Ulan Batorissa.