Neljä päivää kului yllättävän nopeasti, eikä aika tullut missään vaiheessa pitkäksi, vaikka tekemistä olikin junassa rajoitetusti. Aika kului lähinnä nukkuen, syöden, teetä juoden ja maisemia katsellen. Ratkoimme myös Rubikin kuution (myönnetään, meillä oli ohjeet..) ja Nial opetteli suomea. Lukemista oli matkalle varattu paljon, mutta kirjaan tuli tartuttua vain muutaman kerran. Lähinnä luimme vain matkaopastamme!
Nial tutustuu matkareittiimme.
Siperian maisemia jaksoi katsella vaikka kuinka kauan.
Junan samovaarista sai aina kuumaa vettä, todella kätevää! Teetä joimme varmaankin tunnin välein ja ruokavaliomme koostui lähinnä nuudeleista ja pussikeitoista.
Vedenhakureissulla
Junan ravintolavaunuunkin uskaltauduimme aterioimaan kerran. Saimme eteemme ruokalistan, joka oli vain venäjäksi (jota kumpikin puhuu noin kolme sanaa). Yritimme tulkata sitä matkaopaskirjamme ruokasanaston avulla, mutta huonolla menestyksellä. Onneksi apuun tuli tarjoilijamme, joka taas osasi englantia noin kolme sanaa: meat, chicken, fish. Tilasimme molemmat kanaa, tai niin ainakin luulimme. Yllätys oli melko suuri, kun Nial sai eteensä kanankoiven ja perunamuusia, minä taas kulhollisen salamikeittoa! Kummankin ruoka oli kuitenkin hyvää eikä lasku ollut suurensuuri.
Ravintolavaunun antimia
Matkakumppaneihinkin tietysti tutustuttiin! Olimme etukäteen pelänneet joutuvamme turistijunaan, jossa ei paikallisista olisi jälkeäkään. Toiveemme kuitenkin toteutuivat, sillä emme nähneet muita turisteja juuri ollenkaan ja pääsimme jakamaan neljän hengen hyttimme venäläisten kanssa. Ensimmäisen päivän matkasimme nuoren asianajajanaisen ja tämän pomon kanssa, olivat kuulemma matkalla oikeudenkäyntiin. Nainen puhui hiukan englantia ja ihmetteli, miksi oikein matkustimme junalla Irkutskiin, kun siellä kerran oli lentokenttäkin. Selitimme samaa kuin monelle muullekin aiemmin; halusimme nähdä ja kokea jotain uutta.
Toisena päivänä saimme hyttikavereiksi meitä hiukan nuoremmat sisarukset. Poika ei puhunut englantia ollenkaan, mutta teki kuitenkin tuttavuutta, tyttö oli hiljaisempi eikä juuri puhunut meille, vaikka pari sanaa englantia osasikin. Matkaoppaamme kartta osoittautui käteväksi osoitella, ja saimmekin selville että he olivat myös matkalla Irkutskiin ja sieltä edelleen pohjoiseen. Molemmat myös lukivat hiukan huvittuneina iskältä lainaamaani, lähes 30 vuotta vanhaa venäjän alkeisläpyskää.
Venäläisiin tapoihin kuului myös jaella ruokaa matkakumppaneille, ja saimmekin maistella venäläisiä herkkuja; suklaata, keksejä, leipää, kalaa, olutta.. Hiukan harmittelimme, ettemme olleet ottaneet mukaan helpommin jaettavaa ruokaa.
Nial ja Andrej aterioivat
Junamme ei ollut nopeimmasta päästä, vaan pysähtyi joka pikku asemalle pariksi minuutiksi. Muutaman kerran päivässä oli pidempi pysähdys, jolloin pääsi laiturille jaloittelemaan ja tekemään ostoksia. Paikalliset olivat tulleet asemalle myymään kaikenlaista ruokaa ja juomaa. Ostimme usein mansikoita tai metsämansikoita sekä ihania piirakoita, jotka oli täytetty vihanneksilla.
Aikataulua ei ollut helppo tulkita, sillä ajat oli ilmoitettu Moskovan ajassa
Paljon väkeä asemalaiturilla
Ostokset
Valmiina jatkamaan matkaa
Joko syödään?
Maisemat eivät paljon matkalla vaihtuneet, Siperia oli odotetusti metsäistä. Aurinko paistoi kuitenkin koko reissumme ajan ja ohivilahtelevia puitakin jaksoi katsella yllättävän kauan. Siellä täällä oli pieniä kyliä vanhoine puutaloineen.
Hups.. Junavalokuvaus ei aina ole helppoa..
Mukavaa, että olette toiveenne mukaisesti saaneet paikalliskokemusta: ihmisistä, kylistä, maisemista. Olin kuvitellut, että Siperia on ikiroutaista, tylsännäköistä suota, mutta sehän näyttää kauniilta ja vehreältä. Ne herkut, joita olitte varanneet kiukkuisen, vanhan vedenjakajamummon lepyttelyyn, jäivät sitten omaan käyttöönne? Terkkuja, mama.
VastaaPoistaMeidän vihainen täti ei sitten ollutkaan kovin vanha, eikä kovin vihainenkaan :)
VastaaPoistaTosin meillä oli myös vedenjakajasetä, joka näytti vähän vihaiselta kun kerran erehdyin käytävälle samaan aikaan kun se oli juuri raahamassa mukanaan koko vaunuosaston likaisia lakanoita :D