Irkutsk ja Baikal

4.-6.7.

Irkutsk ei ollut kovin kaunis kaupunki, mutta lähinnä pysähdyimmekin siellä päästäksemme Baikalille ja ehkä myös saadaksemme pienen levähdyksen junassa istumisesta. Kaupungissa ei myöskään ollut kovin paljon nähtävää, mutta yhden iltapäivän viihdyimme kaupunkia kierrellen. Siperialaisen kaupunkielämän näkeminen oli jo itsessään mielenkiintoista.


Irkutskin kaupunkikierroksella


Majoituimme pieneen, viihtyisään hostelliin ihan kaupungin keskustassa. Hostelli oli hyvin kansainvälinen; tapasimme reissun ensimmäiset suomalaiset, kävimme oluilla parin norjalaisen kanssa ja saimme seuraa Baikalin retkelle.

Toisena päivänä teimme retken Baikalille. Nial tosin väitti ettei ole järkeä mennä katsomaan maailman syvintä järveä, kun se varmasti pinnalta näyttää aivan samalta kuin mikä tahansa muukin järvi. Halusimme mennä Baikalille kantosiipialuksella, mutta kun pääsimme satamaan, laivoja ei jostain syystä lähtenytkään muutamaan tuntiin. Bussiasemakin oli melkoisen matkan päässä, joten sinne suoriutuminen ei houkutellut. Onneksemme paikalle sattui taksi ja saimme houkuteltua kuljettajan ajamaan meidät Baikalille tuhannella ruplalla, joka loppujen lopuksi tuli neljän hengen seurueellemme jaettuna halvemmaksi kuin laiva! Ja oli taatusti nopeampi.

Baikal oli melkoinen turistirysä, tosin suurin osa turisteista oli venäläisiä. Rauhallisempiakin kaistaleita rannalta kuitenkin löytyi ja pitihän ainakin varpaat kastaa kylmään veteen. Kävimme vielä kävelemässä jyrkillä rantakallioilla ennenkuin palasimme turistien keskuuteen juomaan kylmät oluet.


Turistien täyttämä ranta



Baikalin matkaseurueemme




Vesi oli todella kylmää!



Vihdoinkin rauhallisempaa!



Lähes välimerelliset Siperian maisemat


Paluumatka oli Baikalin reissumme jännittävin osio. Suunnittelimme palaavamme laivalla, kun kerran menomatka ei onnistunut, ja olimme hyvissä ajoin paikalla ennen viimeisen aluksen lähtöä. Jostain syystä meitä ei kuitenkaan huolittu mukaan ilman lippuja, vaikka turisti-infosta olikin kerrottu, että liput voi ostaa laivalta. Ei auttanut kuin liittyä mukaan pitkään jonoon odottamaan minibusseja. Busseja tuli harvakseltaan ja hiukan jännitti, pääsemmekö takaisin ennenkuin junamme lähtee. Tutustuimme venäläisporukkaan, joka kovasti halusi harjoitella englannin taitojaan. Ja kesken kaiken yksi porukasta päätti hakea läheisestä baarista kaikille isot vodkapaukut! Lopulta pääsimme bussiin ja tunnelma oli korkealla. Ruuhka ei paljon kuskia haitannut, vaan suruttomasti ohitellen pääsimme perille nopeasti, ehdimmepä vielä nukkumaankin muutamaksi tunniksi ennen junamme lähtöä.


Hurja ohitus vastaantulevien kaistalla