Naadam- juhlahumua

Päätimme osallistua hostellin järjestämälle opastetulle Naadam-retkelle, koska ajattelimme saavamme juhlasta enemmän irti, jos joku muu hoitaa käytännön asiat, kuten liput ja kuljetukset. Näin jälkikäteen ajatellen teimme viisaan valinnan, sillä pääsimme näkemään paljon. Naadam-juhlapäivä alkoi runsaalla ranskalaistyylisellä buffetaamiaisella, jonka jälkeen suuntasimme keskusaukiolle, josta lähti juhlakulkue kohti stadionia, jonka ympäristössä kilpailut tapahtuvat. Naadamiin kuuluu monia lajeja, kuten mongolialaista painia, jousiammuntaa ja ratsastusta. Lisäksi kisataan pelissä, jossa käytetään lampaan nilkkaluita pelivälineinä.

Ennen kisojen alkua pääsimme stadionille seuraamaan avajaisseremoniaa, joka oli melko vaikuttava pukuineen, esityksineen ja akrobatianumeroineen. Valitettavasti vain satoi koko ajan, joten sateenvarjot peittivät osan näkymistä ja jonkun sateenvarjosta valui aina ikävä vesinoro niskaan.

Kilpailujen seuraaminen oli mielenkiintoista, vaikka usein säännöt jäivät hiukan hämärän peittoon. Painista sentään ymmärsimme sen verran, että aikarajaa ei ole ja häviäjä on se, joka ensimmäiseksi koskee maahan muulla kehonosalla kuin käsillä tai jaloilla. Myöskään painosarjoja ei ole, joten usein isoimmat painijanjärkäleet ovat etulyöntiasemassa. Jousiammunta oli oma suosikkini, melko mielenkiintoista seurata.



Tapahtumat alkoivat torilta soitolla ja kulkueella.



Ratsumiehiä avajaisseremoniassa



Katsomo täyttyi paitsi ihmisistä, myös sateenvarjoista.



Painiottelu käynnissä



Jousiammunta oli suosittu laji.



Ampujat yrittivät osua näihin maassa oleviin tötsiin ja tuomarit laskivat osumia.


Hevoskisat käytiin suurella tasangolla hiukan kaupungin ulkopuolella. Kisa on kuulemma 15-30 km ja ratsastajatkin vain 5-12 -vuotiaita. Opaskirjamme oli kyllä varoitellut, että joka vuosi sekä ratsastajia että hevosia kuolee näissä kisoissa, mutta oli silti melko järkyttävää nähdä parin hevosen lyyhistyvän maahan ja kuolevan siinä ihan silmiemme edessä, juuri ennen maaliviivaa. Melko raakaa, mutta näin on tehty jo vuosisatoja.

Naadamin aikaan myös syödään hyvin. Meidän suosikkimme oli khuushuur, eräänlainen lampaanlihalla täytetty ohut lihapiirakka, joka mitä ilmeisimmin paistetaan runsaassa rasvassa.

Tapahtumarikas päivämme päättyi suureen konserttiin ja hienoon ilotulitukseen keskusaukiolla. Laskimme, että ilotulitus kesti lähes 20 minuuttia! Naadam-juhlinta jatkui vielä seuraavana päivänä, mutta me olimme silloin jo matkalla kohti uusia seikkailuja.



Ensimmäiset ratsastajat saapuvat maaliin.



Hevoskisan jälkitunnelmia



Päivä päättyi upeaan ilotulitukseen.