Meidän arkea

Uuteen-Seelantiin päästyämme asuimme ensin pari viikkoa Nialin veljen luona, jonka jälkeen onnistuimme saamaan pienen vuokramökin Katikatin laitamilta. Mökki on mukava, ja mikä parasta, täältä löytyy kaikki mitä vain voi tarvita. Emme siis joutuneet heti sisustusostoksille. Maisemat ovat mahtavat ja Tyyni valtamerikin näkyy.



Koti



Maisemia parvekkeelta



Pyörän perävaunun kunnostusta parvekkeella


Ostimme paikallisesta nettihuutokaupasta kaksi käytettyä, mutta kuitenkin hyväkuntoista maantiepyörää. Harmi vain, etten itse ole niin hyväkuntoinen! Kaupunkiin on kuitenkin sen verran matkaa, että kunto alkaa vähitellen kohentua lähes päivittäisen pyöräilyn myötä. Pyöriä on vähitellen varusteltu joulun jälkeen alkavaa Tour de New Zealandia varten. Tuhlasimme jopa perävaunuun, joka on kyllä melko mahtava!

Töitä etsimme heti maahan tultuamme, mutta alussa meillä ei ollut paljon onnea. Sitten tärppäsi, pääsimme pakkaamaan kiivejä! Työ oli melko tylsää, mutta paikka ja erityisesti ihmiset oikein mukavia. Kiivit alkoivat myös pyöriä käsissä jo ihan vauhdikkaasti. Yhden päivän aikana käsieni kautta saattoi kulkea kymmenisentuhatta hedelmää! Oli hassua lätkiä kiiveihin niitä samaisia tarroja, joita joskus aikoinaan äidin suureksi riemuksi liimailtiin ruokapöydän reunaan. Ehkäpä osa pakkaamistani Zespri- kiiveistä päätyy Suomenkin markkinoille! Töitä riitti reiluksi kuukaudeksi, jonka jälkeen kiivit oli pakattu ja jouduimme taas työnhakuun. Oli ikävää lähteä niin mukavasta paikasta. Muistoksi jäi iso muovikassillinen kiivejä, niitä sai aina töistä niin paljon kuin jaksoi kotiin kantaa.



Kiiviarmeija. Nämä keltaiset kiivit eivät kelvanneet myytäväksi, koska olivat liian isoja!



Iso on.


Oma keittiö on innostanut meidät kokkailemaan ja uusia reseptejä on kokeiltu innolla. Erityisesti olemme yrittäneet kopioida Aasian reissumme suosikkeja, vaihtelevalla menestyksellä. Leivät olemme leiponeet itse ja viimeisimpänä villityksenä ovat suklaakeksit, joihin löysin aivan ihanan reseptin!


Kiinalainen ateria: höyrytettyjä lihanyyttejä, kananmuna-tomaattiseosta ja riisiä. Pekingistä tuoduista puukulhoista syötynä tietenkin!


Moni niin luonnollinen asia on aivan päinvastoin täällä toisella pallonpuoliskolla. Eräänäkin päivänä ihmettelimme pitkään, kuinka aurinko paistoikin koko päivän parvekkeellemme, joka meidän laskelmiemme mukaan oli pohjoiseen päin. Sitten vasta hoksasimme, että pohjoisesta päin auringon kuuluukin täällä paistaa! Tähtikuvioitakaan ei täällä tunnista. Kirkkaina öinä Linnunrata tosin näkyy upeasti. Uuden-Seelannin luonto on myös ihmetyttänyt. Tuttuja kasveja ei ole montakaan, metsäkin on sademetsätyylistä. Kaikkea kuitenkin oppii: ennen minulla ei ollut aavistustakaan, miltä kiivipuu tai avokadopuu näyttää, mutta nyt tunnistan ne jo sujuvasti. Kun saavuimme, kiivipuissa ei ollut lehtiä ja ne näyttivät melko ankeilta. Nyt kevään tullen kiivipuihin on ilmestynyt lehtiä ja kohta taitaa olla kukinta-aika. Joten kyllä kevään tulo tuo väriä myös tänne!

Vuokraemäntämme kertoi, että vain muutaman kilometrin päässä kotitiellämme saattaa nähdä paljon kiiltomatoja. Eräänä iltana hän halusi lähteä näyttämään. Kiiltomadot näkyivät pieninä, kirkkaina sinisinä pisteinä. Todella kaunista, kuin tähtitaivas!


Kiiltomatoja tienpenkalla