Melko turistiystävällisen Pekingin jälkeen tuntui, että nyt päästiin näkemään todellista ja aitoa Kiinaa! Olisi ollut melkein mahdotonta pärjätä ilman "paikallista" opasta. Esimerkiksi jo ruokailu ilman kielitaitoa olisi ollut melko hankalaa. Nyt kuitenkin pääsimme maistelemaan paikallisia erikoisuuksia. Osa ruoista oli todella herkullisia, kuten erilaiset nuudelikeitot, höyrytetyt lihanyytit sekä tomaatti-kananmunamössö, joka oli todella hyvää riisin kanssa. Näitä on yritetty kopioida reissun jälkeenkin! Erikoisimpia makukokemuksia taas olivat esimerkiksi ankan sisälmykset ja sian aivot. Kerran söimme ravintolassa, jossa oli keskellä pöytää suuri pata, jossa kiehui kokonainen ankka. Jokainen sai omilla puikoillaan kalastella liemestä ankanpaloja ja muita herkkuja, kuten sieniä. Suupalat saattoi vielä kastaa todella tuliseen chilikastikkeeseen! Alue on tunnettu tulisesta ruoastaan, onneksi saattoi tilata myös annoksia ilman chiliä. Joskus vastaan sattui myös sichuaninpippuri, joka sai aikaan sen, että suu ja huulet kihelmöivät ja menivät hiukan tunnottomiksi. Outoa!
Wulongista matkustettiin täpotäydellä minibussilla Tongzin kylään. Matka kesti pari-kolme tuntia, tie kiemurteli pitkin vuorenrinteitä eikä aina ollut kovin hyväkuntoinen. Tongzissa vietimme yhden päivän, jotta pääsimme seuraamaan täydellistä auringonpimennystä, joka sattui juuri sopivasti Kiinan visiitimme aikaan! Suureksi pettymykseksi päivä oli pilvinen, emmekä nähneet kuin kolme minuuttia pimeyttä, mutta silti kokemus oli aika vaikuttava. Mietimme myös, olivatko paikalliset tietoisia tästä tapahtumasta ja minkälainen ihmetys kylässä vallitsisi. Kyllä he taisivat kuitenkin tietää mitä oli tapahtumassa, sillä monet kurkkivat taivaalle jo ennen pimennystä ja telkkarissakin näytettiin pimennyksen etenemistä.
Valo palaa auringonpimennyksen jälkeen.
Jotta pääsimme luolille, Tongzista piti vielä kävellä kymmenisen kilometriä. Matka tuntui pitkältä ja kuumalta auringonpaahteessa, mutta toisaalta maisemat olivat upeat! Määränpäämme oli viiden-kuuden maatalon rykelmä, me pääsimme majoittumaan yhden talon tyhjillään olevaan osaan.
Tie mutkitteli vuorenrinteillä.
Melkein perillä! Taustalla maatalo, jossa olimme vieraina.
Luola, jota pääasiassa tutkimme, oli ihan maatalon takana. Luolasta tuleva kylmä ilma viilensi mukavasti kuumina päivinä, ja lämpötila oli ihan siedettävä. Teimme luolien kartoitusta, koko reissun aikana kartoitimme yhteensä yli 800 metriä uutta luolastoa! Näissä luolissa ei todellakaan ole moni ihminen käynyt. Välillä löysimme osia, joissa oli vanhoja jalanjälkiä ajalta, jolloin luolista kerättiin nitraattia, eli noin sata vuotta sitten! Joissakin osissa olimme ensimmäiset vierailijat ikinä.
Er Wang Dongin muodostelmia
Mittauksia tekemässä, tässä otetaan kompassilukemia
San Wang Dongin valtava suuaukko
Luolat olivat todella isoja!
Kävimme myös tutustumassa tähän luonnonihmeeseen, joka on luolaverkostoon yhdistyvä valtava kuoppa maassa. Tässä keikutaan bambutasanteella 300 metrin korkeudessa!
Suurin elämys minulle oli päästä näkemään aitoa kiinalaista maalaiselämää. Täällä todellakin elettiin vielä kuin menneinä aikoina! Koko suku asui yhdessä, meidänkin isäntäperheessämme isovanhemmat pitivät huolta lapsenlapsista, kun vanhemmat taas olivat lähteneet kaupunkeihin töihin. Elämä oli alkeellista, ruoka valmistettiin tulella ja keittiössä oli maalattia, vessoja ja suihkuja ei ollut, ja pelloilla riitti töitä. Toisaalta elämä oli myös hyvin leppoisaa, ei kelloja eikä mihinkään mikään kiire. Viime vuosina moni asia tosin oli muuttunut, kylään oli saatu sähköt ja puhelinyhteys. Nyt perheeltä löytyi sähkövalot ja jopa televisio sekä riisikeitin!
Perhe kokkasi meille kaikki päivän ateriat pientä maksua vastaan. Ruoka oli yksinkertaista mutta todella hyvää! Paljon kasviksia, vihanneksia, tofua ja nuudeleita, riisiä sai aina niin paljon kuin jaksoi. Jokaisella päivällisellä oli myös tarjolla kiinalaista vahvaa viinaa, jota talon isäntä aina liittyi kanssamme juomaan. Välillä meidät kutsuttiin aterioimaan ja juomaan naapuritaloon, jonka vanha pariskunta oli todella ystävällinen ja nauravainen. Isäntä oli joitakin kuukausia sitten menettänyt näkönsä, mutta luolailijat olivat keränneet rahaa leikkaukseen. Nyt mies näki taas ja oli niin onnessaan.
Talonväki oli kovasti kiinnostunut meidän tekemisistämme ja menemisistämme. He halusivat tietää, mistä oikein olemme kotoisin. Englannin he tiesivät. Mutta ei, he eivät koskaan olleet kuulleet paikasta nimeltä Suomi. Toisaalta, kuten Duncan osuvasti sanoi, kuinka moni suomalainen taas tietää paikan nimeltä Chongqing, jossa kuitenkin on monta kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa?
Isäntäperhettämme talonsa edustalla.
Naapuritalon pikkukisu.
Ei niin suureksi ilokseni Kiinasta löytyi myös jos jonkinmoista ötökkää! Tässä muutamia esimerkkejä:
Sauvasirkka
Tämän kammotuksen lempinimi oli melko osuvasti Hairy Mary. Näitä kuulemma saattaa nähdä usein luolien suuaukon läheisyydessä.
Kajarit päälle! Kiinalaiset ötökät eivät olleet hiljaisia.
Viikon luolailun jälkeen palasimme Wulongiin ja kävimme vielä hiukan nauttimassa lähiseudun nähtävyyksistä. Matkustimme bussilla hiukan kaupungin ulkopuolelle, josta löytyi kolme luonnonmuovaamaa valtavaa kivisiltaa. Niiden alitse pääsee kävelemään, tai jos haluaa, voi myös vuokrata kantotuolin ja pari kantajaa ja vain istuskella.
Huh, jälleen melkoista extremeä osunut kohdallenne! Mahtavaa, kun Teillä on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan aitoon kiinalaiseen elämänmenoonkin. Luolailu vaikuttaa huikealta - kävellä nyt siellä maan uumenissa ensimmäisenä! Ja selvisit sitten ötököittenkin kanssa :) T. Mama
VastaaPoista