Pekingin hostellimajoitus oli varattu jo aikoja sitten ja löysimme ongelmitta oikealle kadulle. Mutta sitten: kaikki talot kadulla olivat yhtä suurta purkutyömaata! Osa taloista oli jo maan tasalla, joka puolella oli vain romua. Hostellimme oli vielä pystyssä, mutta tyhjänä, viimeisiä huonekaluja kannettiin juuri ulos. Onneksi paikalla oli ystävällisiä ihmisiä, jotka soittivat toiseen hostelliin. Pian meitä tultiin hakemaan ja saimme taksikyydin hostellille, joka sijaitsi paremmalla paikalla ja josta onneksi löytyi vielä tilaakin. Kuulemma meille oli lähetetty sähköpostia, jossa oli kerrottu, että meidät oli siirretty toiseen hostelliin, mutta se ei ollut ikinä meille asti tullut. Loppujen lopuksi mitään vahinkoa ei siis tullut, vaan pääsimme vain paremmalle paikalle ihan kaupungin keskustaan. Huonekin oli melkoista luksusta, löytyi jopa ilmastointi!
Kuten etukäteen olimme aavistelleetkin, Pekingin heinäkuinen sää oli kuuma ja kostea. Lämpötila ei varmasti paljon jäänyt 40 asteesta! Hellehatuilla ja vesivarastolla varustautuneena jaksoimme kuitenkin kiertää hiukan nähtävyyksiä. Kaupunki oli valtavan iso, mutta onneksi metrolla pääsi suhaamaan kätevästi ympäriinsä. Silti tuli myös käveltyä paljon. Metro oli todella moderni, edullinen (noin 20 senttiä/matka!) ja ennenkaikkea ilmastoitu! Kuulutukset tulivat myös englanniksi, joten metromatkailu ei tuottanut meille mitään ongelmia.
Halusimme nähdä Kielletyn kaupungin, mutta jonot olivat tuskastuttavan pitkät. Tuntikausien seisoskelu paahtavassa auringossa ei houkutellut, joten suuntasimme suoraan Tian'anmenin aukiolle. Ei sielläkään tosin päässyt pakoon paahdetta, aukio oli valtavan iso. Välillä tunsimme olomme ihan julkkiksiksi, kun vieraat ihmiset pyysivät saada ottaa meistä kuvan tai päästä samaan kuvaan kanssamme. Hiukan koomista! Ilmeisesti länsimaiset turistit ovat edelleenkin melko harvassa.
Halusin päästä myös shoppailemaan, mutta keskustan suurissa ostoskeskuksissa oli lähes länsimaiset hinnat. Suuntasimme hiukan keskustan ulkopuolelle erääseen pääasiassa vaatteita myyvään markettiin. Ostosten teko oli meille jokseenkin hankalaa! Hintoja ei ollut merkitty mihinkään, vaan kauppaa tehtiin tinkimällä. Myyjät aloittivat järkyttävän korkeista summista, itse piti sitten tarjota noin 10 prosenttia siitä ja lopulta ehkä päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen hinnasta. Kaupanteko tällä tavalla oli kuitenkin todella hidasta.
Helteinen Taivaallisen rauhan aukio.
Kaikki nämä ihmiset vasta jonottavat saadakseen lipun Kiellettyyn kaupunkiin. Emme liittyneet joukkoon.
Mitähän tälläkin merkillä tarkoitetaan? Räjähtävät autot kielletty?Alunperin suunnitelmissa oli viettää Pekingissä noin kolme päivää ja jatkaa sitten junalla kohti Chongqingia. Meillä ei ollut vielä junalippuja, joten eräänä aamuna suuntasimme rautatieasemalle lippuostoksille. Emme ensin löytäneet edes lipputoimistoa! Opaskirjamme kertoi, että asemalla on ulkomaalaisille tarkoitettu lipputoimisto, josta liput saa nopeasti ja kätevästi. Tämä toimisto ei kuitenkaan selvästi ollut enää käytössä. Aseman ulkopuolelta löytyi sitten joitakin lippuluukkuja, joille jonotimme puolisen tuntia. Kun näytin lappusta, johon oli kirjoitettu päivä ja määränpää, virkailija vain ravisti päätään ja viittilöi meidät johonkin suuntaan. Sieltä löytyikin suuri lippuhalli ja taas liityimme jonon perään. Tämäkään luukku ei tuottanut tulosta, vaan meidät neuvottiin taas toiselle luukulle, joka oli tarkoitettu ulkomaalaisille. Kyllä, luukun yläpuolella tosiaan luki jotain pienellä präntillä englanniksi, mutta kiinalaisten merkkien kaaoksessa emme sitä todellakaan olleet huomanneet. Lopulta, tuntien jonotuksen ja etsiskelyn jälkeen pääsimme vihdoin toimittamaan asiaamme jollekulle englantia puhuvalle. Ja saimme kuulla, että suunnittelemamme juna oli täynnä. Kuten myös seuraavan päivän juna, ja sitä seuraavan. Muutamia paikkoja olisi löytynyt vain halvimmasta luokasta, joka käytännössä tarkoitti 36 tunnin junamatkaa ilmastoimattomassa, täydessä junassa ilman takuuta istumapaikasta. Ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, joten palasimme hostellille miettimään vaihtoehtoja. Tarkistimme lentojen hinnat, ja lopulta lennot eivät edes tulleet kovin kalliiksi. Ostimme siis lentoliput Chongqingiin ja saimme kaksi ylimääräistä päivää Pekingissä.
Peking oli mielestäni erittäin helppo kaupunki länsimaalaiselle, ehkäpä olympialaisten perintönä. Ihmiset eivät puhuneet paljon englantia, mutta esimerkiksi ravintoloiden ruokalistat olivat osittain myös englanniksi. Noin viidellä eurolla sai jo ihan mukavan illallisen ruokajuomineen. Yhtenä iltana päätimme kokeilla hiukan erilaista ruokaa ja suuntasimme läheiselle iltatorille, jossa oli koko kadun mitalta pieniä kojuja, joista sai kaikenmoista ruokaa. Kaikki ei näyttänyt aina niin herkulliselta ja hajut olivat aika huumaavat. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi grillattuja merihevosia, mustekalan lonkeroita, meritähtiä tai skorpioneja, mutta tyydyimme tällä kertaa syömään kevätrullia ja nuudeleita. Erikoisuuksien maistelu oli ohjelmassa myöhemmin!
Iltatorilla oli tungosta.
Kaikenlaisia herkkuja olisi ollut tarjollaKiinan muuri piti tietysti päästä näkemään, mutta siitä tulikin melkoinen seikkailu! Lähdimme hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, mutta ruokakaupan löytäminen vei aikaa, samoin bussiaseman. Opaskirjamme oli parissa vuodessa ilmeisesti jo ennättänyt vanhentua, sillä bussiaseman seutu oli muuttunut kovasti kirjassa kuvaillusta. Löysimme lopulta oikean paikan, mutta kello oli nyt jo niin paljon, että suoria bussiyhteyksiä muurille ei enää sinä päivänä ollut, vaan meidän pitäisi jatkaa toisella bussilla. Hyppäsimme erään bussin kyytiin ja jonkin aikaa matkattuamme meidät viittilöitiin bussista ulos. Siinä seisoimme, tietämättä juuri missä, kun paikalle tuli taksi(ntapainen). Tarjoutuivat viemään meidät muurille, hinta kyllä oli melkoinen verrattuna paikalliseen hintatasoon, mutta paljon vaihtoehtoja meillä ei ollut. Hiukan sentään saimme tingittyä hintaa alaspäin. Hiukan kyllä jännitti lähteä kyytiin, kun taksi ei selvästikään ollut mikään virallinen taksi. Onnellisesti pääsimme kuitenkin perille Kiinan muurille! Perillä selvisi, että paikka sulkeutuisi jo parin tunnin päästä. Visiitistämme tuli siis hyvin pikainen, varsinkin, kun muurille oli vielä jonkun verran kävelymatkaa. Puolijuoksimme muurille, ja ehdimme vielä kävelläkin sen jyrkillä portailla puolisen tuntia. Kiinan muuri oli upea ja todella vierailun arvoinen! Kuskimme odotti paluutamme ja ajoi meidät takaisin. Liikennesäännöt tosin tuntuivat tältä kuskilta olevan hiukan hukassa: matkalla tehtiin tietöitä, osa kaistoista oli suljettuna ja olisi ilmeisesti pitänyt ajaa kiertotietä. Aloin jossain vaiheessa ihmetellä olimmeko yksisuuntaisella tiellä, kun olimme ainoa auto omaan suuntaamme, mutta vastaan tuli paljon liikennettä. Tiellä oli kuitenkin silloin vielä kaksi kaistaa. Sitten kuskimme päätti lähteä ajamaan yksikaistaiselle tielle väärään suuntaan! Liikenteenvalvojatkin viittilöivät, mutta kuskimme vain jatkoi matkaa. Vasta kun ensimmäinen auto tuli vastaan niin kuski ymmärsi olevansa väärällä tiellä. Taisi olla hiukan nolona, sillä ajoi loppumatkan hiukan varovaisemmin. Pääsimme kuin pääsimmekin perille onnellisesti ja turvassa ja ehdimme juuri viimeiseen Pekingin bussiin.
Upea Kiinan muuriViimeisenä päivänä satoi kaatamalla, mutta halusimme vielä lähteä katsastamaan hutongeja, kapeita vanhoja pikkukujia. Niitä löytyy vielä ihan keskusta-alueiltakin ja on melko ihmeellistä päästä pois kaupungin vilinästä näiden korttelien rauhaan ja lupsakkaan elämänmenoon ja sitten taas takaisin liikennekaaokseen! Kujilla saattoi nähdä esimerkiksi jonkun kävelevän pyjamassaan ja aamutossuissaan läheiseen yleiseen vessaan. Valitettavasti monia näistä ihanista alueista on hävitetty uusien rakennusten tieltä (siksi ensimmäinen hostellimmekin oli lähes maan tasalla!), mutta joitakin niistä on suojeltu.
