The Catlins ja sään oikut

Eteläsaaren kaakkoisrannikko tunnetaan nimellä the Catlins. Alue on kuuluisa kauneudestaan ja eläimistöstään, siellä pesii mm. harvinaisia keltasilmäpingviineitä. Odotimme kovasti reissua alueen halki, mutta valitettavasti sää ei suosinut matkantekoamme ollenkaan. Muutaman päivän aikana saimme kokea huonoa säätä laidasta laitaan: tuulta, sadetta, raekuuroja ja kylmyyttä. Tuuli oli kaikkein pahinta, jouduimme taluttamaan pyöriä tämän tästä ja välillä saimme varoa oikein tosissaan ettei sivutuuli puhaltanut pyöriä keskelle tietä. Telttammekin kärsi ja jouduimme sitä myöhemmin hiukan paikkailemaan.

Muutama kohokohta tältäkin osuudelta silti löytyi. Yövyimme Curio Bayssä päästäksemme kokeilemaan onneamme pingviinien näkemisessä. Rannalla pesii pieni yhdyskunta näitä erittäin harvinaisia lintuja, joita voi nähdä vain Uudessa-Seelannissa. Olimme kuulleet, että rannalle kannattaa mennä ajoissa odottamaan, kun pingviinit illansuussa palaavat mereltä takaisin pesiinsä. Olimme hyvin onnekkaita, sillä juuri saavuttuamme rannalla alkoi tapahtua. Yksi toisensa jälkeen merestä nousi pingviinejä ja ne aloittivat hitaan vaelluksensa kohti pesiään. Nämä linnut ovat luonnostaan hyvin arkoja ja kaikenlainen melu ja häly saattaa pelästyttää ne takaisin mereen. Kaikki seurasivatkin hyvin hiljaa niiden menoa. Linnut itse eivät olleet yhtään hiljaisia vaan pitivät aikamoista ääntä. Oli hienoa nähdä näitä otuksia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Pingviinit näyttivät juuri sellaisilta kuin olin kuvitellutkin, suloisen kömpelöiltä.

Samalta rannalta löytyi myös mielenkiintoinen fossiloitunut metsä. Rantakallioissa saattoi erottaa kokonaisten puidenrunkojen fossiloituneita jäänteitä.



Curio Bayn fossiloitunutta metsää.



Keltasilmäpingviinien asuttama ranta



Sateen hiukan tauottua pääsimme myös kävelemään kauniille McLean Falls -vesiputoksille.