Kutsumattomia vieraita

On aamuyö DOC-leirintäalueella kauniin Wanaka-järven rannalla, Nial häsää teltassa otsalampun kanssa kuin jotain etsien.

Eeva: Mitä on hukassa?
Nial: Älä nyt pelästy, mutta täällä on hiiri.

En edes kirkunut, vaan autoin hiirijahdissa. Mutta miten saada kiinni pieni vikkelä hiiri teltassa? Lopulta otus piiloutui vaelluskenkääni ja saimme sen heivattua ulos. Aamulla tutkimme tuhoja ja kävi ilmi, että hiiri oli tullut sisään jyrsimällä teltan hyttysverkkoon reiän. Lisäksi elukka oli popsinut mysliämme oikein urakalla! Myöhemmin huomasimme vielä, että yhdessä pyörälaukussakin oli hiirenmentävä reikä ja siellä ollutta leipää oli syöty. Ei tietoa, oliko sama otus käynyt kahdella vierailulla vai oliko meidät yllättänyt nälkäinen hiirilauma.



Tällä kauniilla leirintäalueella ruokamme päätyi nälkäisen hiiren suihin.

Yli vuorten

Matkamme jatkui länsirannikkoa pitkin aina Haastiin asti, jossa taas kerran meidät yllätti rankkasade. Kehnoon säähän kyllästyneinä päätimme pitää parin päivän tauon sekä pyöräilystä että telttailusta ja varasimme suosiolla huoneen motellista, jotta pääsimme kuivattelemaan itseämme ja kamojamme. Tauko kannatti, sillä levänneinä ja kuivina pääsimme jatkamaan matkaa. Haastista ei sitten enää päässytkään rannikkoa pitkin etelämmäksi, vaan piti kääntyä sisämaahan päin ja ylittää Eteläiset Alpit. Haast Pass on eteläisin ja matalin kolmesta vuortenylityspaikasta, joten sikäli pääsimme helpolla, mutta silti vuorten yli polkemisessa oli kova työ! Lopulta ylitys sujui kuitenkin nopeasti ja pääsimme ihailemaan maisemia toisella puolella. Maisemat muuttuivatkin täydellisesti heti vuorten yli päästyämme, paljon vähemmän metsää ja puita, enemmän kuivaa heinikkoa. Sademäärien ero vuorten eri puolilla on suuri ja sen todella huomaa.



564 metrin korkeudessa, Haast Pass selvitetty!



Tällaisissa maisemissa poljettiin vuorten toisella puolella.

Vaeltajan unelma

Tästä ei vaellus paljon parane! Lähdimme parin päivän vaellukselle pitkin Copland Trackia, joka kulkee 17km matkan kauniissa metsäisissä ja vuoristoisissa maisemissa. Matkalla on monia huimia joenylityksiä pitkin riippusiltoja. Perillä odottaa kauniissa laaksossa sijaitseva mökki, jossa voi majoittua. Paikan nimi on osuvasti Welcome Flat, sillä upeat maisemat ovat vasta alkua! Ihan mökin lähistöllä sijaitsevat kuumat lähteet nimittäin muodostavat ihania kuumia altaita, joissa voi rentouttaa vaelluksen väsyttämiä lihaksia. Ja altaissa lojuessaan voi samalla ihailla ympärillä kohoavia lumihuippuisia vuoria.

Kuumat altaat todellakin olivat kuumia! Joihinkin ei voinut kuin varpaita nopeasti kastaa itseään polttamatta. Lämpötila eri altaissa kuitenkin vaihteli hiukan, joten aina löytyi se sopivan lämpöinen lammikko. Pohjan pehmeässä mudassa oli kiva lekotella.



Päivän vaellusurakka vasta alkamassa



Evästauko kauniin turkoosin joen rannalla




Joenylitys pitkää riippusiltaa pitkin



Vihdoinkin perillä, aika pulahtaa kuumaan altaaseen!



Altaista aukenivat mahtavat maisemat.



Väsyneet vaeltajat tyytyväisenä altaassa

Jäätiköiden maa

Länsirannikon ehkä suurimpia nähtävyyksiä ovat jäätiköt Franz Josef ja Fox. Kumpikin jäätiköistä osui matkamme varrelle, joten vietimme pari päivää kummassakin paikassa. Molemmat kylät olivatkin melkoisia turistirysiä jos jonkinmoisine aktiviteetteineen, turistilaumoja kuskattiin jäätikkökävelyille ja helikopterit pörräsivät pään yllä jatkuvasti lennättäen turisteja katselemaan jäävirtoja korkeuksista. Itse jäätiköt olivat kyllä näkemisen arvoisia. Nämä jäätiköt ovatkin melkoinen erikoisuus, sillä ne päättyvät lähes sademetsään. Jäätiköiden etureunaa pääsi katselemaan turvallisen matkan päästä, mutta itse jäätikölle ei kannata mennä kuin oppaan johdolla. Se ei meitä paljon harmittanut, ehkä olemme omalta osaltamme jo tarpeeksi jäätiköillä kävelleet.

Franz Josefin näimme sateessa ja juutuimme sateen vuoksi ruuhkaiselle leirintäalueelle yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Onneksi sää hiukan parani ja pääsimme tekemään hienon kävelyn jäätikön yllä sijaitsevalle näköalapaikalle. Fox Glacier oli hiukan pienempi paikka ja sääkin suosi meitä, joten saimme nauttia upeista maisemista Uuden-Seelannin korkeimmalle huipulle, Mount Cookille.



Franz Josefin leirintäalueella telttailijoille oli varattu vain pikkuinen alue, joten ruuhkaa oli!



Franz Josef -jäätikkö



Kastuneet jäätikön katselijat



Franz Josef todella päättyy lähes sademetsään!



Myös matka näköalapaikalle tarjosi jännitystä.



Franz Josef -jäätikkö koko komeudessaan



Matheson-järven pinnassa heijastuivat Mount Tasman ja Mount Cook.



Fox Glacier -jäätikkö